Osa 3

Nousin autosta. Piha oli täynnä kaljatölkkejä.

-       Taisi olla kunnon jatkot? Naurahdin hieman. Ihan hyvä, että olin sammunut aiemmin, en ainakaan ollut joutunut kestämään humalaisten seuraa enempää.

-       Joo no porukalla meni kyllä vähän liian lujaa.

Kävelimme takaisin sisälle, jossa humalainen porukka oli jo alkanut heräillä.

-       Hei blondi, aika kova meno illalla siellä bileissä. Tuliko hyviä kuvia? Joku minulle täysin tuntematon huusi minulle.

-       Joo aina, aina. Hyviä kuvia tuli joo. Samassa muistin, että minulla oli illalla kamera mukana, ehkä siitä saisin apua illan muistamiseen.

Kaivoin laukusta kameran esille. Se oli onneksi vielä tallella. Painoin kameran päälle; ’Ei muistikorttia’. Voi ei, joku oli ottanut kamerastani muistikortin. Se oli saatava takaisin.

-       Hei jätkä, tarkoitin minua auttanutta henkilöä.

-       Joo on mulla ihan nimikin, Mikko. Onko joku hätänä? Hän oli selvästi heti valmis auttamaan.

-       Oke, Mikko. No ongelma on, ettei mun kameran muistikortti on hukassa. Se pitäis löytää. Katsoin häntä.

-       No kyllä se jostain löytyy. Ehkä. Käy nyt pesulla. Pyyhkeitä löytyy yläkerran kaapista. Tuon sulle kohta jotain vaatetta, ettei sun tarttis noissa vaatteissa olla. Hän katsoi mekkoani, joka oli osittain revennyt ja täynnä jotain oksennukselta vaikuttavaa.

-       Kuulostaa hyvältä idealta.

Menin yläkertaan, riisuin mekkoni ja laitoin suihkun lämpimälle. Nautin siitä hetkestä, lämmin suihku tuntui, jopa kuumalta kylmälle iholleni. Olin juuri alkanut saamaan itseni lämpimäksi, kun joku riuhtaisi suihkun oven auki; En tuntenut poikaa. Piilotin vartaloni suihkuverhon taakse. Poika ryntäsi suoraan vessanpöntölle ja oksensi. Poika kääntyi katsomaan minua ja pelästyi.

-       Joo hei sori vaan, en huomannu, että täällä oli joku. Poika katsoi pelokkaasti vihaista katsettani. Huomasin kuinka, hän katseli suihkuverhon niukasti peittämää vartaloani.

-       Mitä vittua sä siinä sit enää tällötät, hermoni eivät muutenkaan olleet aivan täydessä terässä.

Poika suoraan sanoen juoksi ulos. Kävin laittamassa oven lukkoon, ettei vastaavia yllätyksiä enää tulisi. Halusin vain olla rauhassa.

Suihkun jälkeen kiedoin päälleni pyyhkeen ja menin istuskelemaan yläkerran aulassa olevalle pienelle tuolille. En kerinnyt kauaa istua, kun minua auttanut poika toi jo pienen vaatenipun minulle. Nipussa oli selvästi t-paita, huppari ja rennot housut.

-       Mulla ei oikein noita tyttöjen vaatteita oo tuolla kaapissa tällaisia tilanteita varten ja sit mun äidin vaatteet on sulle varmasti aivan liian isoja. No toivottavasti nää edes pysyy sun päällä, niin päästään etsimään sitä sun kaverias. Täytyy vaan ensin saada toi porukka täältä pois. Hän hymyili ja hymykuopat näkyivät taas selvästi

-       Miks sää autat mua? Tuolla on alakerta täynnä krapulaisia nuoria ja sä vaan täällä autat mua. Siis mä oon tosi kiitollinen, mutta ihmettelen vaan, et miks sä vaivaudut auttaa tällasta känniääliöö. Katsoin kuinka poika hieman punastui.

-       No mun mielestä sä tarttit apuaja mielelläni autan kaunista neitoa pulassa. Punastus sen kuin kasvoi.

-       No oletpa herrasmies. Hymyilin hänelle flirttaavasti.

-       Mutta nyt mennään häätämään nuo krapulaiset tuolta. Täytyyhän se sun ystäväs löytää, ja ehkä joku osais valasta sulle, että ootko tehny mitään kovin tyhmää.

Kävelimme alakertaan ja Mikko hääsi kaikki muut ulos.

-       Tässä on kyllä paljon siivottavaa, mutta hoidetaan sinulle ensin mielenrauha.

Onneksi olin selvinnyt, edes tuollaisen mukavan pojan luo. Entä jos olisinkin päätynyt jonnekin hyväksi käyttäjän luo. Entä Aliisa, entä jos VP olikin juonut liikaa ja oli tehnyt jotain pahaa. Yritin vielä tavoittaa ystävääni puhelimella, mutta hän ei vastannut.