Makaan lattialla.

Musiikki soi kaiuttimista ja se tunkeutuu ajatuksiini.

En ajattele mitään. Kuuntelen vain musiikkia.

Musiikin sävel ja sanat saavat minut kyyneliin. En edes tajua sitä.

Kyyneleet ovat onnen kyyneleitä.

Kappale on niin kaunis. Se täsmää omaan elämääni.

Elämäni on kaunista.

Kaunista katsella. Kaunista kuunnella. Kadehdittavaa ajatella.

En vain itse ole tajunnut sitä.

Paitsi nyt. Nyt tajuan sen.

Reaktio tajuamiseeni on suuri. Voisi olla suurempikin.

En itke. Kyynelehdin. Olen.

En haluaisi tästä tilasta pois.

Toisaalta olotila on tukala olla liian kauan.

Toisaalta haluaisin olla tässä onnessa nyt ja aina. Aina.

Tämä sama tunnetila lievempänä saisi jatkua silloinkin kun nousen tästä.

Kappale vaihtuu.

Vaihdos vie minut pois omasta maailmastani takaisin lattialle.

Nousen ylös.

Muistan äskeisen.

Hymyilen. :D