Armeijaleskeksi?

Kävin tossa päivällä saattamassa poikaystävän rautatieasemalle. Se oli hetki, jota ei ollut kiva kokea, mutta en ois jättäny mistään hinnasta väliin: 

Menin rauhassa rautatieasemalle ja olin oikeastaan iloinen, näempähän kultani. Istuimme siinä sitten hänen ja erään ystävämme kanssa, joka myöskin oli armeijaan lähdössä. Siinä sitten jätkän isä ja äitipuoli tulivat, näin heidät ensimmäistä kertaa ja olin siksi myös iloinen. 

Lähdimme jätkän isän kanssa saattamaan poikaystävää raiteelle. Siinä isä sitten lähti ja saimme viimeisen hetken olla kahdestaan.
Aikaa oli 7 minuuttia junan lähtöön. Suutelimme, se oli ihanaa niinkuin aina, en olisi halunnut sen päättyvän. Hän otti minut käsiensä suojaan ja halasi lujasti. Niin, että oli hyvä ja turvallinen olo, eikä sattunut, hän tietää, että se tuntuu minusta hyvältä. Asemalla si junan lähtö kuulutus. Annoin jätkälle kirjekuoren, missä oli aamulla kirjoittamani kirje, oma kuvani ja lempikappaleeni sanat. 

Aikaa oli kaksi minuuttia ja kulta astui junaan. Seurasin ulkoa, että hän pääsi paikalle. Hän asettui siihen ikkunan viereen ja katseli minua. En halunnut päästää katsettani irti, mutta katsoin kelloa. Meillä oli minuutti aikaa. Hän laittoi kätensä ikkunaan ja minä sit vasten omani. Olisin halunnut päästä lasin läpi. Minua alkoi hieman itkettää, aika paljonkin, mutta halusin hymyillä hänelle. Näin saman tunteen kullan silmistä. Molemmat pyyhkivät kyyneliänsä. 

Juna lähti. Aloin itkeä enemmän. Lähetin lentosuukot ja näytin kädellä, että hänen pitää soittaa minulle. Lähdin kulkemaan rautatieasemalta ulos. Itkin. Huomasin kuinka ohikulkijat katsoivat minua. Mutta ei se mitään, kuljin Tampereen keskustan läpi. Laitoin samalla soimaan kappaleen, joka tuo minulle kullan mieleen. Se aiheutti valtavan tunnepurkauksen. Se tuntui hyvältä, mutta ahdistavalta. Olisin halunnut kotiin, jotta olisin voinut itkeä rauhassa. Mutta nyt olen töissä ja yritän kuunnella pirteää musiikkia, jotta silmäni eivät näyttäisi niin itkeneiltä, eivätkä kaikki ripsivärit olisi valuneet. 

Kulta mulla on jo ikävä. Tuu pian takas <3