Osa 1

Minulla ei ollut muisti kuvaa eilisestä kello 23 jälkeen, vain kamala päänsärky muistona illasta. Nostin päätäni ja katselin ympärilleni. Samalla tajusin makaavani jossain kovalla lattialla, ympärillä makaavia nuoria ja tyhjiä juomatölkkejä.  Joku oli levittänyt huovan päälleni. Mutta mitä illalla oli oikein voinut tapahtua? Yritin nousta ylös, mutta yläruumiini painoi liikaa eivätkä käteni jaksaneet nostaa minua yhtään enempää. Minun oli pakko kuitenkin nousta ylös, sillä minua oksetti. Riuhtaisin itseni ylös ja juoksin vessaan. Oksensin ja tuntui kuin kaikki sisukseni olisivat syöksyneet ulos. Oloni oli järkyttävä, suussani maistui pahalle, enkä vieläkään tiennyt missä olin.

Katselin ympärilleni ja etsin epätoivoisesti laukkuani. Minulla oli laukku illalla mukana, siitä olin varma. Löysinkin laukkuni avonaisena eteisestä. Kaivoin nopeasti itselleni buranan, nyt oli pakko saada jotain helpotusta tähän särkyyn. otin keittiön kaapista lasin ja laitoin siihen vettä. Lasi ei meinannut pysyä kädessäni ja yrittäessäni juoda suuriosa vedestä valahti rinnuksilleni. Veressäni oli selvästi vielä alkoholia. Kaivoin puhelimeni laukusta esille. Näytössä luki ”14 puhelua, 3 viestiä”. Joku oli selvästi yrittänyt tavoittaa minua. Katsoin ja huomasin sen olleen paras ystäväni. Soitin hänelle takaisin. Puhelin hälytti, mutta kukaan ei vastannut. Yritin uudestaan; ei mitään.

- Laitat nyt vittu sen puhelimen pois ja tulet tänne, joku kalsareissa makaava jätkä huusi minulle.

- En vittu kuule laita pois, enkä vitussa tule sinne. Raiskaat minut kuitenkin, huusin hänelle.

- No ei se ois sua eilen illakaan haitannu, mutta sillon se ei vaan onnistunu, jätkä huusi minulle takaisin.

Mitä ihmettä olin tehnyt. Tämä oli ensimmäinen kerta, kun olin menettänyt muistini ollessani juomassa. Voi ei. Missä oli paras ystäväni, jonka kanssa olimme lähteneet yhdessä bileisiin. Missä oli ollut järki. Entä missä oli ajatus ’kohtuus kaikessa’. Mihin oli kadonnut se järkevä tyttö, jonka piti olla se, joka huolehtii muista. Nyt oli tilalle tullut tällainen liikaa kännäävä helposti tuntemattoman sänkyyn hyppäävä pelle.

                      Lähdin nopeasti ulos talosta. Katselin taloa ulkoa päin, mutta se ei näyttänyt tutulta. Lähdin kävelemään tietä pitkin, en tiennyt, minne se johti, eikä taloja näkynyt muualla, mutta minun piti päästä pois. Aloin soittelemaan ystävälleni. Hän ei vastannut. Hän vastaa aina puhelimeensa. Entä jos hänelle oli käynyt jotain. Hän oli ollut yhtä humalassa kuin minä, siihen aikaan mitä nyt muistan.

                      Olin yksin hukassa, tuntemattomassa paikassa, oloni oli hirveä ja paras ystäväni oli kadoksissa. Voiko sitä huonommin mennä? No minulla oli onneksi vaatteeni, enkä selvästikään ollut riisuutunut, vaikka jotain olinkin aikonut. Mutta mitä muuta olin tehnyt?

jatkuu..