Osa 2

Kävelin tietä pitkin. Ympärilläni oli vain metsää. Oloni oli vieläkin hirveä, eivätkä jalkani meinanneet nousta ollenkaan. Edessä näkyi vain sitä samaa hiekkatietä. Miten olin edes päässyt sinne? Kai joku oli ollut selvänä ja kuskannut minut. Ystäväni ei vieläkään vastannut. Minua pelotti todella paljon. Eikä pelkoa yhtään helpottanut se, että yhtäkkiä täysin tyhjästä alkoi sataa. Minulla oli päälläni vain mekko ja sen päällä neuletakki. Minua itketti. Entä jos tämä oli nuoren elämäni loppu. Ei! Se ei voinut olla. Eläisin vaikka tällä tiellä, mutta kuolemaan en alkaisi. Olin kuitenkin väsynyt, enkä jaksanut kävellä. Päätin pitää pienen lepotauon ja suojautua sateelta läheisessä metsikössä, jonkun kuusen alla. Menin mättäällä olevalle kuivalle paikalle istumaan. Silmäluomeni painuivat alas. Ajattelin, että jos vähän tässä nukahtaisi, niin eihän se ketään haittaisi.

                      Puhelin soi. Numero näytössä luki ”seksikäs könsikäs”. Se oli luultavasti, joku illan aikana lisäämäni henkilö. Vastasin silti

-       Haloo!?

-       Hei tiedätkö, kun meidän pitäisi vähän jutella. Siitä mitä eilen puhuttiin, poika kuulosti katuvalta

-       Hei anteeks nyt herra seksikäs könsikäs, mutta kuka helvetti sä oot?

-       Ai etkö sää muista mua?

-       No en, jos tapasin sut kello 23 jälkeen. Mulla meni filmi poikki. Ja nyt mä oon vittu jossain kuusessa yksin eikä mulla oo tietoa mun parhaasta ystävästä,

aloin itkeä.

-       Jaa no sitte ei tartte puhuu mitään. Sä lähdit täältä meiltä. Mulla on tossa auto käytössä, niin voin tulla heittää sut pois sieltä. Oot varmaan vielä siinä tiellä. Odota siinä.

-       Jaa nyt sää sitten tuut ja pelastat mut täältä! No odotan tässä.

En tiennyt kuka hän oli, mutta eihän minulle enää varmaan mitään pahaa tekisi. Hän olisi tehnyt sen jo.

Jäin odottamaan tien sivuun ja aivan pian auto tulikin. Astuin autoon reippaasti sillä halusin pois kaatosateesta.

-       Taisi olla aika rankka ilta. Melkein kävit munkin kimppuun, poika hymyili minulle.

Hän oli oikeastaan aika hyvä näköinen. Hymyillessään hänen suuret hymykuopat tulivat selvästi esille.

-       Joo sori, en mä yleensä tällee. Katsoin lattiaa ja poika selvästi huomasi katumukseni

-       Joo en itse asiassa uskoiskaan. Älä huoli, et tehny mitään ainakaa  sen jätkän kanssa joka sulle huuteli. En tiedä sit mitä oot tehny ku mä en ollu kattomassa. Mihin mä sut muuten ajan?

-       Aja vaan jonnekin. En voi mennä näin kotiin. Aloin taas itkeä.

-       Mikä tuli? Poika katsahti minuun ja ajoi tien sivuun.

-       No kun mun paras kaveri. Mä en tiedä missä se on.

-       Jaa se brunette? No se meni yhen VP:n kanssa joihinki toisiin bileisiin. Oli kyllä aika huonossa kunnossa sekin, mutta VP on ainakin yleensä ihan ok tyyppi, mut humalassa siitä ei koskaan tiedä, sano kuitenki pitävänsä huolen. Mä otin sut ja mun luo, kun ne bileet loppu. Muut tuli meille jatkoille. Sä sammuit jo autoon, en tiedä mitä kaikkee olit tehny. Olit ihan sammumispisteessä siellä jo bileissä.

-       Kiitos, oikeesti. Mua nolottaa ihan hirveesti. Mut toivottavasti VP ei oo tehny mitään Aliisalle.

-       Mä ajan sut meille takas niin saat siinä sit vähän siistiä ittees ja mennään sit ettii se sun kaveris.

-       Kiitos, vielä kerran.

Katsoin poikaa silmiin ja mietin, etten toivottavasti ollut tenyt mitään liian noloa. Poika ajoi alle kilometrin ja saavuimme sen saman talon pihaan josta olin hädissäni lähtenyt. Matka tuntui paljon pidemmältä kävellessä.