Tässä blogissa kirjoitan pääasiassa ajatuksia tunteistani ja tapahtumista. Usein löydän jonkun tilanteeseen liittyvän kappaleen´, jota alan pienessä päässäni miettimään.
Armeijaleskeksi?
Kävin tossa päivällä saattamassa poikaystävän rautatieasemalle. Se oli hetki, jota ei ollut kiva kokea, mutta en ois jättäny mistään hinnasta väliin:
Menin rauhassa rautatieasemalle ja olin oikeastaan iloinen, näempähän kultani. Istuimme siinä sitten hänen ja erään ystävämme kanssa, joka myöskin oli armeijaan lähdössä. Siinä sitten jätkän isä ja äitipuoli tulivat, näin heidät ensimmäistä kertaa ja olin siksi myös iloinen.
Lähdimme jätkän isän kanssa saattamaan poikaystävää raiteelle. Siinä isä sitten lähti ja saimme viimeisen hetken olla kahdestaan.
Aikaa oli 7 minuuttia junan lähtöön. Suutelimme, se oli ihanaa niinkuin aina, en olisi halunnut sen päättyvän. Hän otti minut käsiensä suojaan ja halasi lujasti. Niin, että oli hyvä ja turvallinen olo, eikä sattunut, hän tietää, että se tuntuu minusta hyvältä. Asemalla si junan lähtö kuulutus. Annoin jätkälle kirjekuoren, missä oli aamulla kirjoittamani kirje, oma kuvani ja lempikappaleeni sanat.
Aikaa oli kaksi minuuttia ja kulta astui junaan. Seurasin ulkoa, että hän pääsi paikalle. Hän asettui siihen ikkunan viereen ja katseli minua. En halunnut päästää katsettani irti, mutta katsoin kelloa. Meillä oli minuutti aikaa. Hän laittoi kätensä ikkunaan ja minä sit vasten omani. Olisin halunnut päästä lasin läpi. Minua alkoi hieman itkettää, aika paljonkin, mutta halusin hymyillä hänelle. Näin saman tunteen kullan silmistä. Molemmat pyyhkivät kyyneliänsä.
Juna lähti. Aloin itkeä enemmän. Lähetin lentosuukot ja näytin kädellä, että hänen pitää soittaa minulle. Lähdin kulkemaan rautatieasemalta ulos. Itkin. Huomasin kuinka ohikulkijat katsoivat minua. Mutta ei se mitään, kuljin Tampereen keskustan läpi. Laitoin samalla soimaan kappaleen, joka tuo minulle kullan mieleen. Se aiheutti valtavan tunnepurkauksen. Se tuntui hyvältä, mutta ahdistavalta. Olisin halunnut kotiin, jotta olisin voinut itkeä rauhassa. Mutta nyt olen töissä ja yritän kuunnella pirteää musiikkia, jotta silmäni eivät näyttäisi niin itkeneiltä, eivätkä kaikki ripsivärit olisi valuneet.
Kulta mulla on jo ikävä. Tuu pian takas <3
Näinkö se muka aina menee
Mies soittaa naiselle, joka on kymmenen minuuttia myöhässä.
Missä viivyt?
Pieni hetki vielä.
Kauanko minun vielä täytyy odottaa?
Ei enää kauaa, olen jo melkein matkalla.
Melkein?
Minun täytyy vain valmistautua hieman.
Kai tiedät, että kelpaat minulle juuri sellaisena kuin olet?
Kai minä tiedän. Kelpaan sinulle, mutta muut voivat ajatella toisin.
Älä muita ajattele. Sinulla on minut. Kai olet jo matkalla?
Olen ovella. Vielä täytyy päättää, mitkä kengät jalkaani laitan.
Eikö sinun pitänyt laittaa ne punaiset?
Mitkä niistä? Ja asuuni ei nyt oikein sovi punainen.
No voitko nyt vain laittaa jotkut? Minulla alkaa olla kylmä.
Juu laitan nämä yhdet. Kestä vielä. Hetki ja olen siellä.
Minä odotan. Parasta saa kai aina odottaa.
…
Nainen ssapuu ja he lähtevät kävelemään kohti määränpäätään.
...
Kenkäni painavat pikkuvarvastani. Sattuu.
Oliko pakko laittaa juuri nuo kengät, jos ne eivät ole hyvät jalkaan?
Sinä et antanut minulle aikaa miettiä tarkemmin.
Olit jo vartin myöhässä. Mitä olisin voinut muuta tehdä? Olin jäätymäisilläni.
En tiedä. Mutta nyt meidän täytyy kyllä pysähtyä. Sattuu niin paljon.
Meillä on kiire, emme voi jäädä nyt pysähtymään.
Pakko. En pysty kävelemään enää askeltakaan.
No minä kannan sinut. Auttaisiko se?
Kyllä se auttaisi, mutta et sinä minua jaksaisi. Painan liikaa.
Jaksan, jaksan. Et paina mitään, ja täytyyhän näitä lihaksia joskus käyttää.
No mennään sitten jo. Emme saa myöhästyä. Juokse.
Naiset. Parhaan puolesta täytyy tehdä paljon töitä.
...
Tuntuu, että tosi monella miehellä on tällainen käsitys yleisesti naisista:
-Aina heitä joutuu odottaa
-Aina kestää valmistautua
-Aina luullaan, ettei kelpaa ilman tälläytymistä
-Aina on joku asussa vialla
-Aina joutuu uhrautumaan naisen puolesta.
Ei kai se aina näin ole. Mutta kieltämättä: aina joskus
Haluan vain kaatua syliisi.
Haluan olla sinun.
Haluan tuntea tuoksusi nenässäni.
Haluan tuntea huulesi huulillani.
Haluan tuntea kätesi vartalollani.
Haluan sen jatkuvan aina.
En halua päästää sinusta irti.
En halua menettää sinua.
En halua sinun tuntevan epävarmuutta kanssani.
Haluan, että sinulla on hyvä kanssani.
Haluan kulkea kanssasi käsi kädessä maailman loppuun asti.
Haluan vain sinut.
Makaan lattialla.
Musiikki soi kaiuttimista ja se tunkeutuu ajatuksiini.
En ajattele mitään. Kuuntelen vain musiikkia.
Musiikin sävel ja sanat saavat minut kyyneliin. En edes tajua sitä.
Kyyneleet ovat onnen kyyneleitä.
Kappale on niin kaunis. Se täsmää omaan elämääni.
Elämäni on kaunista.
Kaunista katsella. Kaunista kuunnella. Kadehdittavaa ajatella.
En vain itse ole tajunnut sitä.
Paitsi nyt. Nyt tajuan sen.
Reaktio tajuamiseeni on suuri. Voisi olla suurempikin.
En itke. Kyynelehdin. Olen.
En haluaisi tästä tilasta pois.
Toisaalta olotila on tukala olla liian kauan.
Toisaalta haluaisin olla tässä onnessa nyt ja aina. Aina.
Tämä sama tunnetila lievempänä saisi jatkua silloinkin kun nousen tästä.
Kappale vaihtuu.
Vaihdos vie minut pois omasta maailmastani takaisin lattialle.
Nousen ylös.
Muistan äskeisen.
Hymyilen. :D
Poikaystävä lähtee kohta armeijaan. Olen vasta nyt alkanut tajuta sen, ettei hä ole enää samallalailla tavattavissa tai muutenkaan puhelimen äärellä sitten kohta, niin kuin aiemmin. Aloin jo etukäteen ikävöimään häntä. Ei hyvä. Miten selviän kun hän on armeijassa ja pääsee vain viikonloppuisin (eikä silloinkaan aina) lomille.
Nyt täytyisi viettää laatuaikaa yhdessä, mutta minä olen töissä ja poikaystävällä on tälläkin viikolla useana iltana menoa. Nyt vain mietinnan alla on se, mitä tehdä viimeisenä yhteisenä iltana ennen armeijaan lähtöä.
-Ehdotuksia otetaan vastaan
Emme ole olleet hirveän kauaa yhdessä, mutta ei tämä mikään hetken heilahduskaan ole. Jo suhteen alkuvaiheilla mietin, että mitähän tästä tulee kun tuo nyt sinne armeijaan lähtee. Kuitenkin päätin elää päivä kerrallaan ja se on tähän asti ollut kyllä ihana päätös. Nyt täytyy vain yrittää kestää.
-Kuvan olen itse ottanut
"Love is my drug, is my medicine.
Stay with me honey, stay with me honey, stay with me
When you are feeling tired
I'll lay there with you
When you get up early in the morning
I'll get up with you
If you have a craving
I'll get it for you
If you wanna take a ride all by yourself
I'll be waiting for you
Love is my drug, is my medicine
Stay with me honey, stay with me honey, stay with me
Love is my drug, she's my heroin
Stay with me honey, stay with me honey, stay with me (3x)
When you feeling fired up
I'll fire with you
If you had to lie a little
I'll let it be true
When you get low I'll, get lower than you
When you've had enough of had it
much more than you knew
Love is my drug, is my medicine
Stay with me honey, stay with me honey, stay with me
Love is my drug, she's my heroin
Stay with me honey, stay with me honey, stay with me (6x) "
He makoilivat rannalla. Ranta oli täynnä nuoria, mutta he eivät välittäneet, heillä oli toisensa. Heidän allaan oli vanha viltti ja viltin alla ruohikkoa kovine möykkyineen, möykkyjen aiheuttama tuskainen tunne ei tuntunut niin kamalalta, kun he katselivat toisiaan silmiin. Kun tytön hiukset valahtivat hiusten mukana silmille, poika siirsi kädellään siukset tytön korvan taakse ja laittoi kätensä tytön selän taakse ja hilautui aivan kiinni. Poika nojautui kasvoillaan kiinni tytön kasvoihin. He suutelivat. Tyttö tunsi kylmien väreiden menevän lävitseen, hän meni aivan suudelman uumeniin ja menetti ajan ja paikan tajun, kunnes vierssä oleva joukkio nuoria alkoi vihellellä ja huudella heille. Tyttö ja poika palasivat takaisin maan pinnalle. He hymyilivät toisilleen ja jäivät taas katsomaan toisiaan silmiin.
Tytölle alkoi tulla kylmä. He nousivat istumaan ja poika kietoi kätensä tytön ympärille. He jäivät katselemaan järvelle, jonne aurinko alkoi laskea. Se oli kaunista. Tyttö ei ollut aiemmin ollut katselemassa auringonlaskua, hänelle niin tärkeän ihmisen kanssa. Taivas ja järvi värjäytyivät punaisen erisävyillä. Kun aurinko alkoi olla aivan laskenut he lähtivät. Molemmat omiin koteihinsa, mutta onnellisina. Toisiaan ajatellen.